Tässä nyt ihan oikeasti se ensimmäinen neulomus. Kaulaliina josta tuli superleveä, kun aloin vaan tätä tehdä ajattelematta ja lisää lankaakin piti hakea, kun se oli puolen metrin pituinen levy vaikka kuinka kauan olin neulonut. Siskolle meni tämä!

Lapaset. Raidat ei ihan kohdakkain, mutta melkein! :)

Taas niitä "ensimmäisiä" töitä. Suorakaidepipo. Ja tupsut. Veljelle. Joka varmaan vieläkin käyttää päivittäin? NOT!

Pumpulilangasta kaulahuivi.

Ihanat possutossut. Jollekin nämä menivät lahjaksi, mutta en muista kenelle, ehkä Tarulle, miehen kummitytölle?

Onnistuihan se hattukin!

Biksut! Näistä olen tosi ylpeä! En oikeen vieläkään käsitä miten osasin tehdä nämä, mutta taisin saada kädestä pitäen opetusta Merviltä. Käytössä eivät ole olleet kertaakaan :)

Tämä myös siitä ihanaisesta lampaanvillasta. Nyt olen huovuttanut laukun tiiviimmäksi, ja kutistuihan se samalla jonkin verran. Käyttöä ei vaan tälle ole juurikaan, ehkä Aino jossain vaiheessa omii.

Jossain vaiheessa tämä pumpulilanka oli pop. Tein siitä tällaisen jättiläispehmokaulaliinan isosiskolleni. Ei välttämättä kauheen käytännöllinen? mutta jotta on lämmin ja pehmeä!

Kynäpenaali jämälangoista. Kuvattu vasta paljon myöhemmin, joten pari nappia on jo kadonnut.

Aivan ensimmäisiä virkkauksia. Tämän tein pinkkinä (eka virkkaus ikinä) Ellin opastuksella ja heti perään toisen ruskeana :)

Sarjassamme ei sitä mitä tästä piti tulla... Tästä piti tulla pipo, mutta kovasti halusi littanana pysyä?

Tässä ihan ensimmäisiä neulomuksia, kun asuimme vielä Haminassa. Aitoa lampaanvillaa, ja nämähän olivat alunperin säärystimet. Aikamoiset tunkit saisi kuitenkin nilkat olla, että nämä sopisivat säärystimiksi, joten ei kun täytettä sisään, päät yhteen ja saunatyynyiksi muodonmuutos, vóla!

Kännykkäkukkaro.

Tässä vähän epäonnistuneet patalaput. En saanut huopumaan niin, että tuo kädenjälki jäisi piiloon :(

Kämmekkäät ja säärystimet.

Jossain lehdessä oli ohje norsupehmolelun tekoon. Tästä tuli varmaan 10x isompi kuin siinä alkuperäisessä kaavassa. Tein näitä kaksi (koska vahingossa leikkasin kankaasta kaksi samansuuntaista palaa...) Ainolle ja Väinölle omat. Tämäkin huom! ensimmäisiä ompelutöitäni...

Pikkusiskolle tein kasan sohvatyynyjä. Näistä tuli aika kivoja, kirjoin pieniä kukkia nurkkiin. Jälkeenpäin olen vain miettinyt, että ei välttämättä paras kangasvaihtoehto koiratalouteen, tuo kun imaisee varmasti kaiken.

Harvoin tulee tehtyä mitään itselle. Aina kun aloitan uuden työn ensimmäiseksi päätän kenelle sen annan, ja ajattelen tätä ihmistä koko prosessin ajan. (tosin joskus lahjan saaja saattaa vaihtua, jos sukan arvioitu koko vaihtuu esim. 23:sta 36:n.. Tämä on kuitenkin meidän omalla seinällä, pistelin tyttäreni synnyttyä hänelle ja toki saa sitten aikanaan mukaansa, jos haluaa :)

Tässä mieheni taidonnäyte! Aivan ihana, ja paljon käytössä ollut <3

Sain äidiltä nämä omat vanhat rattaani. Maalattiin sprayllä vihreäksi ja ompelin (ilman kaavoja...) tuon päällisen. Tarkoituksena on ollut tehdä se uudestaan, nyt kun taidot ovat ehkä pikkiriikkisen kasvaneet tämän operaation jälkeen. Hyvin ovat ajaneet asiansa kuitenkin ja sopivat hyvin itärajan tuntumaan.

Mitähän tässä sitten kävi? Ihana tossumalli, ihana lanka, mutta kaksi täysin eri kokoista tossua lopputuloksena?? No, Aino on tykännyt näistä onneksi, vaikka sillä onkin ihan saman kokoiset jalat.

Ensimmäisiä neulekonekokeiluja. Tein siis koetilkun ja siitä sitten pikkulaukun, joka on kyllä Ainon mieleen :)

Taas joku epätoivoinen pipoyritelmä??

Aloin tekemään isoäidinneliö tilkkupeittoa, hah! En ihan bonjannut vielä silloin, ettei sitä kannata tehdä tällaisesta liukkaasta mitä lie langasta. Nämäkin taisin vihdoin ja viimein tänä keväänä lahjoittaa johonkin, jos joku vaikka keksii jotain järkevää kun miulla ovat vain ufoutuneet.

Joskus oli joku apupupu villityskin. Kälyni Mervi taisi tehdä niitä (tekiköhän Ellikin) ja aivan mielettömän suloisiahan NE olivat. Toisin kuin tämä, nälkiintynyt raasu. Hoh hoi. Kyllä monet tuskan kyyneleet tätä tehdessä valui, enkä tietenkään ole pois raaskinut heittää, vaikka vain ja ainoastaan pahat muistot tulee mieleen pupun teon kärsimysnäytelmästä...

Virkattua pipoa olen yrittänyt tehdä vaikka kuinka monet kerrat, enkä koskaan ole onnistunut. Tämäkin kiristää niin ettei voi pitää päässä, saa vielä migreenin kun vanne kiristää päätä :( En ole raaskinut heittää poiskaan, kun oli niin "kova työ". Äh.

Kestovaippahuumassa tuli yhdet neulottuakin, varmaan kerran kokeiltu? Aika hauskat kyllä :)

Vanhojen farkkujen tasuista tein tällaisen seinätaulun. Miehelle tein tämän luokkaan, ideana pitää taskuissa esim. aakkoskortteja, pelikortteja, kertotaulukortteja tms. Mies taisi käyttää tätä joulukalenterina, mutta nyt on ollut jo useamman vuoden varastossa. Sopisi kyllä hyvin askarteluhuoneeseen, jos sellainen olisi!

Rannekkeet, en yhtään muista oliko lahja jollekin vain pidinkö itselläni?

Ranteiden lämmikkeet, taisin antaa nämä pikkusiskolle.

Itse tehty imetystyyny. 2010.

Heijastimia, magneetteja ja koruja

Joskus tehtailin näitä lampaanvillaisia tossuja. Nämä on niiiin lämpimiä!

Syksyn sienet takan reunalla.

Näihin 30 vuotta vanhoihin Emmaljungan vaunuihin ompelin tuollaisen reunapehmusteen.

Vanhan sitterin rungon päällystys. Ihan ensimmäisiä ompelutöitä, ja sen kyllä näkee!

Poncho. Tästä olen kans hyvin ylpeä, ensimmäisiä oikeita virkkausmalleja, joiden mukaan olen mennyt. Hyvin onnistui ja annoin lahjaksi pikkusiskolle. Harmi vaan, että näitä tulee harvemmin oikeasti käytettyä, niin ei ole sitten tullut tehtyä lisää.

Tissien lämmitin kovimmille pakkasille, kun vielä imetin, tämä kyllä epäonnistui, tuli liian iso ympärys niin ei pysy päällä :( No, menee kaulaliinana :)

Isille tein isänpäivälahjaksi tällaisen muunneltavan miehen myssyn. Sisälle ompelin fleecen, kun tuli tehtyä niin kutittavasta langasta.

Virkattu laukku siskolle.

Pienet ranteiden lämmikkeet. Kokeilin tuollaista sydänkuviota ekaa kertaa, ei vaan oikein erotu selvästi :( Taisi mennä äidille lahjaksi.

Jouluaskarteluja. Pilttipurkit uusiokäytössä. Tein Ainolle ja Ainon serkulle Väinölle lorupussit. Pahvin päälle liimasin pieniä loruja ja lorun sisältöön liittyviä tarroja. Lorupussin virkkasin eri värisistä jämälangoista, niistä tuli kivan värikkäät. Meillä toimii niin, että iltaisin Aino saa itse ottaa pussista kolme lorua, jotka luetaan "iltasaduksi". Siinä on kaksi vuotiaalla jännitettävää, mikä loru osuu käteen ja millä tarroilla ;) Kuvassa myös ristipistoin tehty joulukortti, näitä olen yleensä 3 tehnyt per joulu.

Tämä vinkki kiersi jossain keskustelupalstalla, enää miulla ei vaan ole noita määriä :( Eli lasipurkkiin laitetaan kaikki kuivat aineet valmiiksi ja ohje kylkeen. Muistaakseni tähän ei tarvinnut kuin lisätä 100g sulatettua voita, niin lahjan saaja pääse leipomaan pipareita! Hauska idea ja hyvä joululahja! :)

Vähän onnistuneemmat lapaset. Liian ohut lanka vaan, viimahan käy näistä läpi, hrrrr!

Siis mie en edelleenkään tiedä mitä tässä tapahtui... Ehkä vaan se, että aina kun teen miehelle jotain, niin se epäonnistuu. Ja ei, puikot ei vaihtunu toista lapasta tehdessä, oon varmaan vaan ollut kiukkuisempi ja tehnyt paljon tiukempaa?

Hah! Tämänkin taisin tehdä amigrumi villityksen aikana, oli vaan hiukkasen liian paksua lankaa ja paksu koukku, niin tästä tuli tällainen jättiläinen :)

Amigrumi-innostuksen aikana väkersin tällaisia helpompia versioita, kun äitiyslomalla oli vähän t y l s ä ä! ;)

Apua! Tällainen löytyi tuolta kuva-arkistosta, en edes muistanut että olen joskus tällaisen tehnyt. Mannekiinina toimii poropehmolelu, mutta tämän kolttu on siis pienelle koiralle tarkoitettu villatakki :) Kuvien perusteella siis tehty 10/2011.

Kummipojalle Einolle tein tällaisen minitilkkutäkin ja tyynyn ristiäislahjaksi. Ihan hintsusti olisi voinut isompi olla, niin riittäisi reilummin esim. pinnasänkyyn, mutta kehtoon sopi hyvin. 8/2012

Baby Björnille villapaita. Ihan pahaa tekee, kun tämä nukke oli koko ajan alasti, hrrrr. Neuloin tämän pienen villapaidan, mutta se on valitettavasti johonkin kadonnut, eli näitäkin pitäisi tehdä lisää! 9/2012

Pölyrätti-innostus! Näitä tein viemisiksi siskolle ja kavereille, mitähän materiaali oli, bambua? Kuitenkin juuri sitä, mistä pölyrätit on hyvä tehdä, on se vyöte kotona, kun on pari vielä kesken. 8/2012

Tällaisia koira heittopusseja tehtailin olikohan se viime vuoden joululahjoiksi pikkuisille. Sisällä riisiä tai herneitä. Myös possuversioita tein, jotka näkyy ylemmässä kuvassa. 12/2012

Keväällä pääsin vihdoin ja viimein neulekonekurssille. Äiti osti minulle neulekoneen vuosia sitten, jota en ole osannut käyttää. Nyt täällä Hyvinkäällä vahingossa kuulin neulekonekurssista ja siellä tein nämä kaksi luomusta, joista olen todella ylpeä!! Kurssin jälkeen into oli suuri ja tarkoitus tehtailla satoja sukkia, mutta enpä ole konetta nostanut laatikosta kurssin jälkeen      :( (Teko?)syynä tilan puute ja ehkä ajankin. Jospa sitä nyt syksyllä innostuisi jouluksi tekemään. 5/2013

1-vuotis syntymäpäivälahja kummipojalleni Einolle <3 7/2013

Tilkkupeitto 9/2013 eli aivan uutta tuotantoa :) Tein 5-vuotis syntymäpäivälahjaksi uuden äitikaverini tytölle, ihanalle Adelelle. Päässäni kuvittelin tämän olevan vähän simppelimpi juttu, mutta ei, ei ihan yhden illan käsityö ;) Itse olen positiivisesti yllättänyt miten hieno tästä tuli, vaikka muutamia "virheitä" tulikin tehtyä. Tai lähinnä oppimisen paikkoja ensi kertaa varten, eli: jos saumuri menee kesken kaiken rikki, ei työtä kannata jatkaa ompelukoneella, koska tilkut rupeavat menemään eri kohtiin... Lisäksi tuo ruskea tilkku olisi pitänyt ottaa mukaan aikaisemmin, niin se olisi tasaisemmin koko matkalla. Tämä siis päiväpeitto yhden hengen sänkyyn. Tässä kuvattavana parisängyssä, koska meillä ei ole sopivaa sänkyä tälle peitolle :)

Pipotehdas. Näitä on syntynyt ja paljon!

 

Kuka siellä majassa kurkistaa?

Tein tällaisen ruokapöydän päälle ommeltavan majan/prinsessalinnan Ainolle. Vähän olisi voinut paremmin kankaat valita, tämä oli vähän tällainen päähänpisto. Ikkunoihin oli alunperin tarkoitus tehdä "oikeat" ikkunat jostain läpinäkyvästä muovista ja oveen sellaiset pitsiliehuovet, mutta se on jäänyt. Maja ei ole nyt ollenkaan käytössä, kun vähän hankaloittaa jokapäiväistä elämää, kun on kuitenkin meidän ainoa ruokapöytä. Tämä on kuitenkin kiva idea, ja hyvää viihdykettä lapselle. Aino tykkää kun äiti tulee välillä majaan leikkimään ja viedään sinne peitot ja tyynyt ;)