Mulla on tosi vilkas unimaailma. Melkein joka aamu muistan mitä unta olen nähnyt, tai siis ainakin osan unesta. Viime yönä näin unta, että olimme miehen kanssa jollain (juhannus?) festareilla, ehkä Kolilla. Oli kaunis, lämmin kesäpäivä ja ihan hulluna jengiä. Meidän ympärille kokoontui mun entisiä luokkakavereita yläasteelta ja kaikki oli hirveen iloisia ja ystävällisiä, kyselivät kuulumisia, kertoivat omasta elämästään ja ammateistaan. Sinne tuli myös yksi hyvä ystäväni, jota en ole nähnyt pitkään aikaan -myöskin yläasteaikainen ystäväni- hän oli kasvattanut pitkän hulmuavan tukan (on siis mies) ja muistan vaan, miten ihanalta tuntui siinä unessa nähdä häntä pitkästä aikaa <3

Jotkin unet muistaa aina. Siis vuosien takaa muistan joitakin unia. Yleensä unet kuitenkin unohtaa aika pian heräämisen jälkeen. Joskus kirjoitin unipäiväkirjaa, ja se on ihmeellistä, miten niitä jälkeenpäin lukiessa palaa välittömästi siihen uneen ja sen muistaa heti ne kaikki tunteet sen unen aikana :) Ehkä alan kirjoittaa tänne uniani, niin tulee taas kirjoitettua niitä ylös.

Mies ei usko, kun kerron aina välillä mitä unta olen nähnyt. Hän ei voi käsittää, miten voi muistaa niin yksityiskohtaisesti jonkin unen sisällön. Esimerkiksi alkuviikolla näin tällaisen unen (painajaisen):

Olin Kolilla kansallispuistoalueella kävelemässä Ainon kanssa kahdestaan -retkellä. Taisimme juostakin välillä ja meillä oli tosi kivaa :) Aino meni edeltä ja juoksi korkealle kalliolle. Juoksin hädissäni perään, ettei vaan tipahda. Huomasin kuitenkin, että kallio jatkui loivasti alaspäin, eikä ollut vaarallinen. Pyysin Ainoa istumaan kallion huipulla, kun otan kuvan. En saanut kamerakännykkää toimimaan ja sitten huomasinkin, että Aino oli kadonnut. Juoksin kallion päälle katsomaan, ja Aino laski pyllymäkeä kalliota alas ja tipahti veteen. Otti muutaman hätäisen uintiliikkeen ja vajosi veden alle. Olin ihan shokissa kallion päällä edelleenkin ja päätin hypätä suoraan alas kalliolta, että pääsen nopeammin Ainon luokse, mutta samassa huomasin, että veden alla oli suuria kivenjärkäleitä, eikä mitään kohtaa mihin hypätä. Yhtäkkiä kallio olikin aivan äkkijyrkkä, siis suora pudotus alas. En päässyt mistään alas Ainon luokse ja olin yksin keskellä metsää. Sitten heräsin.

Huh. Ihan kamala uni :'(

Kevennykseksi loppuun, löysin tänään aivan ihanan blogin, Sisustusta nolla budjetilla löytyy tuosta vasemmalta blogilistalta!