Noniin! Nyt on kevään ja kesän tavoitteet sitten laitettu kohdilleen ja saatu jotain tolkkua tähän treenaamiseen. Alkusyksy (syys-elo) meni palautuessa synnytyksestä ja hiljalleen aloitin reippaahkot kävelylenkit. Sitten lokakuussa otin vihdoin härkää sarvista ja aloitin tosissani treenaamaan ja diettaamaan raskauskiloja poies. Juuri ennen joulua (22.12) painoa oli tippunut 7 kiloa. Dietti oli BodyCampiltä tilattu imettäville äideille tarkoitettu ruokavalio + treenit. Treenejä oli 4x viikossa käytännössä 1) reidet 2) olkapäät, selkä 3) kädet ja 4) takareidet, pakarat. Joulukuun loppupuolella aloin olla aika lailla kyllästynyt koko ohjelmaan ja treeneihin ja lähellä sitä pistettä että inhotti koko salille meno!

Joulutauko siis paikallaan ja treeniohjelman uudistaminen :)

Treinerin Jaanan kanssa uudistettiin ohjelmaa ja nyt ollaan tavoitteeksi asetettu, tättädädää, kokonainen maraton! :O Olen kyllä aika innostunut, vaikka olenkin kivenkovaan vannonut kerran jos toisenkin, ettei kokonaisen juoksemisessa ole mitään ideaa. Siinähän saa vain paikat kipeäksi, rakkoja ja kaikkee hei..

Vielä en ole uskaltanut valita mille maratonille osallistun, vaikka se olisikin tärkeää nyt pikaisesti päättää, että osataan aikatauluttaa niin treeniohjelma kuin oma elämäkin :) Haluan nyt vielä muutaman viikon kuitenkin fiilistellä, että miltä tuo kauan tauolla ollut juokseminen alkaa tuntua. Huomasin tuossa nimittäin juurikin lenkin aikana ajattelevani, että edellisestä 5-10km juoksulenkistä alkaa pian olla vuosi! Lopetin juoksemisen joskus helmi-maaliskuussa kun raskaus oli viidennellä kuulla eikä juokseminen tuntunut enää lainkaan hyvältä. Sen jälkeen on kävelty, kävelty ja loputtomasti kävelty...

Vaikka lisämotivaatiota ei tähän hätään olisi tarvittukaan, niin ostin itselleni nämä ^ Icebugit, joissa on siis nastapohjat. Innostuin näistä, kun äiti oli ostanut täsmälleen samat itselleen ja kokeilin niitä joulunpyhinä ja istuivat kuin nakutettu myös minun jalkaan. Olihan ne kalliit, mutta järkeilin näin, että jos estävät yhdenkin kohtalokkaan kaatumisen -kaatumisen, joka mahdollisesti aiheuttaisi monen kk juoksutauon ja maratonhaaveiden romuttumisen- niin ovat maksaneet itsensä takaisin. Eiks jeah?

Ja vaikka motivaatiota tällä hetkellä on yllin kyllin, niin silti ekan viikon treenit eivät menneet ihan nappiin kaikilta osin :(

Maanantaina piti tehdä pidempi lenkki, mutta parin liikkuvan tekijän takia luovutin tuossa 40min kohdalla. Kun ei jaksa istua. Istua! Minä työnnän tuolla selkä hiessä tuplarattaita, joissa on melkein 25kg painoa, eikä joku (!!!) jaksa ISTUA. Anna mun kaikki.

Tiistaina oli tarkoitus tehdä pitkä lenkki ulkoilmassa uusilla Icebugeilla, mutta koska pakkasmittari näytti -27 niin vaihdoin pitkän salitreeniin ja 30min juoksuun matolla. Matolla juoksu ei ole mulle yhtään niin mieleistä kuin luonnossa, ja matkaakin kertyy aina huomattavasti vähemmän...

Torstaina oli tarkotus harjoittaa aeroobista spinningissä, mutta en päässyt tunnille koska toinen lapsista oli kipeä, eikä lasta tietenkään voi viedä jumpan lapsiparkkiin kipeänä. (Huom. ei se lapsista, joka valitti maanantaina). Piti siis odottaa miehen kotiutumista ja mennä illalla pumppiin. Hyvä treeni sekin, ei sillä!

Lauantaina sitten ensimmäinen "kunnon" lenkki ja uudet Ötökät testiin. Hyvin oli pitoa ja alamäetkin sai juosta rennosti ilman pelkoa kaatumisesta :) Hidashan tuo miun vauhti vielä on, mutta hei, eka treeniviikko! Lunta oli ihan törkeesti, joten selitetään sillä vaikka hidasta vauhtia ;)

Ja sunnuntaina eli tänään lähdin heti aamusta innokkaana lenkille, enkä siinä tohinassa edes vilkaissut pakkasasteita. Muutaman metrin jälkeen tajusin, että aika kylmä taitaa olla. Ja ehkä vähän liian vähän vaatetta päällä. Tuommonen kahdeksan kilometriä kuitenkin tuntiin, että hyvin pelitti keuhkot -20 asteen pakkasesta huolimatta, hrr. Olin kyllä aikamoisessa syväjäässä loppupäivän, reidet ja maha (?) tulipunaisena.

Tästä on enihau hyvä jatkaa ja toivottavasti noille tyhjille sarakkeille tulee paljon tekstiä ja kilometrejä tulevien viikkojen aikana! Jännää! :)