Tultiin Ainon kanssa jo takaisin Joensuuhun ja Kolille, vaikka vastahan tässä ehdittiin joulusta päästä. Pikkuveli sai joululahjaksi järjestelmäkameran, jonka itsekin saanut pari vuotta sitten. Nyt sitten päätettiin opetella niitä käyttämäänkin. Oonhan mie aikasemminkin yhden järkkärikurssin käynyt, mutta ei ollut siinä vaiheessa vielä yhtään käyttökokemusta, niin kurssi meni ehkä vähän hukkaan. 

Tästä kurssista onkin ollut ehkä enemmän hyötyä, koska on osannut kysyä oikeita kysymyksiä. Oon tää silti kyllä yhtä avaruustiedettä ja tuntuu, että mitä enemmän oppii, sitä vähemmän tajuaa...

Tulin siis Hyvinkäältä Joensuuhun järkkärikurssille, jotta päästään pikkuveljen kanssa samalle kurssille ja tämä tuntui olevan huomattavasti edullisempikin kuin etelässä.

Pyysin pikkuveljeä ottamaan masukuvia. Ehkä vielä vähän tähtäyksessä harjoiteltavaa? ;)

Tuntuu, että tuo miun maha kasvaa kuin ilmapallo. On saman kokoinen kuin esikosta joskus viikolla 25+. Nyt siis vko 15 tuli eilen täyteen. Liekkö sitten jotain muuta kasvua?? Salilla olen käynyt tätä viikkoa lukuunottamatta 3x/vko, mutta tämä Koli kuvio nyt taas vähän sotkee kuntoiluja. Toisaalta äidin askelten mukana kulkeminen vastaa aika hyvin jonkinlaista circuit -treeniä. Olin mökkejäkin siivoamassa ja sain selkäni niksautettua kerrossänkyjen alta imuroidessa. Onneks meni yön aikana ohi. En ihmettele yhtään, että äidillä on selkä kipeä 24/7. :(

Tämä oli varmaan ensimmäinen päivä kun aurinko näyttäytyi yli kuukauteen! Uskomatonta, miten mieli voi piristyä pelkästä valosta!

Heti tietenkin kokeilemaan uusia taitoja kameralla näpit kohmeessa :)

Jänönpesä.

Jänönpesän uusi kota.

Onnenranta pihasaunoineen.

Pupunrannan savusauna.

Aino jäi viikonlopuksi ensimmäistä kertaa yksin mummolaan, kun minä tulin kaupunkiin tätä kurssia varten. On kyllä ollut ihan yllättävän reipas, kun olen soittanut, eikä kuullosta ikävöivän yhtään. Reippaasti sanoi pusipusit ja hyvät yöt puhelimeen, vaikka yleensä viimeistään siinä vaiheessa tulee itku. Taitaa olla vähän liian kivaa? :)

Tällä äitillä sen puoleen on kova ikävä, onneksi huomenna jo nähdään.

Pikkuveikka totesi Ainon muuttuneen pojaksi, kun näki tytön uuden hiustyylin:

Mun mielestä tästä tuli tosi hyvä, ja tyttö on suloinen kuin mikä! Eikä tarvitse tapella enää niin paljon niiden järkyttävien solmujen kanssa...

On täällä yritetty silti vähän urheillakin, vaikka tuo salitreeni on nyt jäänyt taas viikoksi, eikä täällä kasva haba vaan maha..

Seuraa muutama "hieman" huonompilaatuinen kuva, miun kännykkäkamerassa ei ole mikään huippulaatu todellakaan... Haluan kuitenkin laittaa entisistä kotihoodeista kuvan, kun aamulenkillä painelin tästä ohi. Tässä sitä on monet suvivirret laulettua rinteet raikuen :D

Täällä olen opiskeluaikoina(kin) käynyt uimassa.

Ja nuo Noljakan sillat! Vähänkö tuli flashback lapsuuteen, kun huristeltiin Hennan kanssa pyörillä kaupunkiin (?) vai minneköhän oltais oltu menossa. Noita siltoja oli silloin ainakin useampia, ja tuli aina laskettua kuinka monen sillan ohi ollaan ajettu.

Kesä, lämpö, ikioma pyörä, vapaus, lapsuus.

Ihan mieletön fiilis yhden sillan näkemisestä!

Tää jatkais nyt yhä parempien kuvien ottamisen harjoittelua :D