Ulkona on NIIN KAUNISTA JA LÄMMINTÄ! Kaivettiin pyörät esille ja lähimpään markettiin ostamaan kevään ekat jädet!

Takatalvea odotellessa voi fiilistellä tätä mahtavaa ilmaa, lämpöä, auringopaistetta, sinistä taivasta... Oon niin fiiliksissä ollut tästä ilmastonmuutoksesta, että voisin hyppiä riemusta! Meinasin jo ihan juoksulenkillekin pyrähtää, mutta rajansa kaikella!

Kuulemma talvi tulee viikonloppuna, viimeistään ensi viikolla, niin nyt pitäisi harrastaa ulkoliikuntaa niin kauan kuin se on mahdollista, ja jos takatalvi yllättää niin sitten voi jumahtaa taas koneiden ääreen...

Tässä muuten vielä yksi pipo, joka jäi edellisestä puuttumaan, kun on ollut jo ahkerassa käytössä heti valmistuttuaan. Tein ekaa kertaa myös tuollaisen kukkakoristeen, joka oli TOSI helppo Nappikauppa Punahilkan ohjeella :) http://www.nappikauppapunahilkka.fi/tuoteryhmat/vinkit-ja-ohjeet/ompeluohjeet/tuotteet/ompeluohje-kangaskukat

Maha se vaan kasvaa. Toivottavasti kohta ei enää tarviis takkia ulkona, niin ei tarvitse ostaa isompaa.

Alaselkä on pikkasen kipuillut, luulen että olen saanut sen jotenkin niksautettua joogassa, jossa olen nyt muun liikunnan puutteessa alkanut käymään :( Liikuntatarjotin koostuu tällä hetkellä kävelystä, joogasta, pilateksesta, venyttelyjumpasta, vesijuoksusta ja pikkasen kuntosalista. Pt treeneissä sovittiin, että tavataan seuraavan kerran vasta vauvan synnyttyä, kun olen valmis treenaamaan "kunnolla". Siihen asti treenaan vähän kevyemmällä sarjalla, joka lähinnä ylläpitää kuntoa ja valmistaa synnytykseen. Tai siis edesauttaa sen sujumista.

Hoh hoi, on kyllä ollut tosi masentavaa katsoa koko ajan lisääntyvien lenkkeilijöiden määrää tuolla kauniissa, täydellisessä lenkkeilysäässä ja tietää että itse juoksee seuraavan kerran ehkä elokuussa... Siihen päälle vielä miehen intoilut ja jatkuva treenikamppeiden hankkiminen ja maraton- ja triathlonmatkojen suunnittelu. Dislike.

Vielä 5 kk!!! Miks ihmisen raskausaika on niin pitkä?? No ei tässä auta kuin odottaa ja malttaa mielensä ja tyytyä ajatukseen että elokuusta eteenpäin on vielä paljon juoksuaikaa jäljellä!

Muuten olen kyllä tosi tyytyväinen ja onnellinen tämänhetkiseen tilanteeseen <3 On ihanaa, siis i h a n a a olla kotona Ainon kanssa, harrastaa itselle mielekkäitä juttuja ja odottaa toista lasta. Olen niin onnellinen, että meille tulee vauva <3

Kauhuissani välillä muistelen paria vuotta taaksepäin, kun heräsin joka aamu viim. kuudelta aamulla ja seitsemään mennessä piti lapsen olla jo hoidossa ja itse työmatkalla. Työmatkaa 45km ja töissä 8 tunnin päivä. Kotona viiden hujakoilla eikä sen jälkeen jaksanut tehdä enää yhtään mitään. Harrastuksia ei yksinkertaisesti ollut, ei liikuntaa eikä mitään muutakaan mieltä piristävää. Jo silloin puhuttiin miehen kanssa paljon downshiftaamisesta, että vaihdettaisiin edullisempaan taloon tyyliin ei vettä eikä sähköä ja johonkin erämaahan keskelle ei mitään.

Tehtiin kuitenkin pikkasen erilainen käänne tänne "suurkaupungin" sykkeeseen, ydinkeskustaan kerrostaloon. Olen kuitenkin miettinyt, että tavallaan tämäkin on ollut sitä downshiftaamista, kun olen jäänyt kotiin Ainon kanssa. Kuukausittaiset tulot ei ole niin suuret, mutta annan aikaa Ainolle, oikeasti keskityn lapsen (kohta lapsien) kasvattamiseen, saan aikaa omille harrastuksille ja terveyden ja kunnon ylläpidolle. Voiko parempaa toivoa kun suurimman stressin aiheuttaa väärin ommeltu pääntie tai väärän värinen resori? Elämäntilanne on siis kaikinpuolin täydellinen mun näkökulmasta, ja en voi kuin olla kiitollinen ja onnellinen, että mieskin haluaa mun olevan kotona <3

Mun mielestä on aika ihanaa, että me uudet, nuoret sukupolvet arvostetaan enemmän omaa aikaa kuin työssä käymistä. Moni on oikeasti hypännyt pois oravanpyörästä enkä itsekään aio enkä halua tuhlata yhtään päivää sellaiseen, mistä en pidä. Eihän siinä ole mitään järkeä, meillähän on vain tämä yksi elämä, joka voi loppua milloin vain!