Toissa viikonloppuna teimme tuon Kymenlaakso tourin ja viime viikonloppuna lähdimme taas Haminaan, koska Aino sai kutsun Marian kirkkoon messuun ja lounalle katsomaan kuinka Marian kirkon uudet urut soivat. Uusista uruista oli ollut mahdollista ostaa pilli ja Aino sai kummiltaan lahjaksi seuraavan:

Yllätykseksi tämä messu televisioitiin, ja koska istuimme yläparvella yhden kuvaajan vieressä yritin pitää huolen, ettei Ainon suusta pääsisi mitään, tai ainakaan mitään kovin rumia. Mahdotonta. Siinä vaiheessa, kun Aino alkoi hokemaan, "millon tää loppuu?", "lähdetään pois" "kakka tulee" ynnä muuta tosi kohteliasta päätin kantaa neidin kirkosta ulos.

Auto oli parkissa tämän rakennuksen edessä:

Reserviupseerikoulu.

Tuhmuri.

Nämä kaksi serkusta ne jaksoi riekkua lähes yötä myöten, huh hui sitä jälleennäkemisen riemua :D

Olo on ollut vähän parempi, eikä läheskään niin etova kuin viime viikolla. Kuitenkaan mitään ruokaa ei tee mieli ja olo on koko ajan heikko. Verenpainetta pitää mittailla, se on ollut 90/50 nyt tämän viikkoa. Itse en tuosta mitään ymmärrä, mutta se on vissiin aika huono :(  Pitäis vaan yrittää syödä, mutta kaikki ällöttää. Välillä tulee sit sellasia kohtauksia, että saatan syödä jotain tarjolla olevaa ihan kaksin käsin, ja oon ihan et, eihän tässä oo mitään ongelmaa. Mut sitten sen syömisen jälkeen tulee ihan hirvee olo, enkä voi enää ajatellakaan sen ruokalajin syömistä ja niin nuo kaikki vaihtoehdot on kohta lopussa. Olen esim. vetänyt pitsaöverit, kinkkukiusausöverit, riisipuuroöverit, hernekeittoöverit, pannukakkuöverit, karkkiöverit jne. Raitis ilma auttaa, mutta kun lähtee lenkille, tulee tosi huono ja heikko olo, enkä oikeen yksin sit uskalla lähteä, kun pelottaa, että taju voi lähteä.

Muuten on kyllä ollu tosi hyvä fiilis. Työrintamalla aletaan mennä loppua kohden ja sain työnantajan kanssa sovittua, että pidän kaksi etäpäivää viikossa. Ensin ajattelin, että mitä hyötyä siitäkään nyt on, mutta kyllä jaksan viikon töissä selkeesti paremmin, kun pari päivää on rauhallisempaa ja saan olla makuuasennossa. Etätöissä on myös se etu, että voi olla yökkäreissä koko päivän, eikä tarvii pukea kiristäviä vaatteita päälle :)

Lisäks asuntorintamalla on hyviä uutisia, eli saadaan todennäköisesti mun työkaverin entinen asunto. Se sijaitsee Hyvinkään keskustassa ja on tosi iso kolmio. Aino saa oman huoneen! Ehkä se omaksuisi lopullisesti "iso tyttö" asenteen ja nukkuis yöt läpeensä omassa huoneessa ;) Lisäks se asunto on edullinen! Ainoa miinus on, että se on 2. kerroksessa (yhdet portaat), mutta on sekin parempi kuin nykyinen (kolmet kierreportaat).

Vuokranantaja soitti, että voiko tulla näyttämään asuntoa uusille vuokralaisille. Sanoin, että ollaan Haminassa. Tietenkin se omilla avaimilla kävi näyttämässä ja täällä oli ihan järkyttävä siivo! Kaikki tiskit pöydillä ja vaatteita hujan hajan. Mitähän nekin mahtoi ajatella.. Yleensähän meillä on tosi siistiä (NOT), mutku nyt tuli niin kiire lähtö.

Maha on kasvanu ihan hirveesti. Tai ei se oo kasvanu, se on turvonnu. Tietenki oon 15kg hoikempi kun viime raskauden alussa, jolloin raskaus ei näkynyt alussa näin selvästi, mutta nyt tää maha oikeen pömpöttää, varsinki iltaisin. Tulis vaan viikkoja nopeesti, niin sais varmuutta tähän raskauteen <3

Työ- ja asuntorintaman lisäks on ihanaa odottaa tätä vauvaa ja jäädä tammikuussa kotiin. Tokihan mie vielä 6 kuukaudeksi ehtisin tässä välissä töihin, mutta ei se töiden saanti ole ollut niin helppoa, että noinkohan tällä pömppisvatsalla vielä työpaikan ehtisin saamaan?

Halusin tehdä meidän perheelle sellaisen ikijoulukalenterin, joka olisi kiva lapsille ja kaivettaisiin aina ennen joulua ja saisin täyttää sen pikkuyllätyksillä :) Idea hyvä, toteutus ei aivan sitä mitä oli tarkoitus. En tiedä  miten tästäkin tuli näin HUONO :( Saa nyt kelvata, enkä tod. aio tehdä toista kun tätäkin tehdessä meni melkein viikko, kun olen ollut niin hiton väsynyt, että ajatuskin liimapyssyn esiin kaivamisesta on jotenkin ylitsepääsemätön. Yritän nyt kuitenkin sietää tätä kalenteria ainakin tämän joulun, ehkä sitten seuraavia varten voin tehdä jotain korjailuja, jos vielä vuoden päästä häiritsee. Nyt häiritsee nuo numerot niin paljon, että niille on kyllä pakko tehdä jotain jo täksi jouluksi, mrrrrr.

Maanantain ompelukerho oli tämän vuoden viimeinen, että varmaan ompelutkin jää tältä vuodelta, jos en nyt innostu vielä viimeisiä joululahjoja tekemään. Kummipojalle piti vielä lahjaa ommella, ja teinkin neljät housut, joista kahdet vauvalle. Sisko lähetti Ainon syntymäpäivälahjapaketin mukana vanhoja retrovaatteita, jotka oli kylläkin aika repaleisia, joten oli vähän rajallista, mitä niistä pystyi tekemään. Siksi vauva sai jo nyt vaatetta (tarpeeksi pieni kaava). Autokankaasta tein kummipojalle kuitenkin sortsit, niin on sitten kiva antaa takaisin vähän niistä kankaista mitä sain :)

Raitahousut ja autohousut on siis vielä keskeneräiset, vyötärö ja resorit puuttuu. Ruskeet nallehousut on 86 senttiset, mutta niistä tuli valtavan isot, varsinkin tuo haara-vyötärö -osuus. Joku ajatusvirhe taas? Noh, onneks Eino on vielä vaipoissa, onpahan tilaa, kun muuten on sellanen laiheliini ;)