Kuntoiluunhan me hurahdettiin tämän vuoden alussa eli 1/2013, kun tehtiin äkkikäännös muutenkin elämässä ja muutettiin tänne ruuhka-Suomeen. Omakotitalo elämää ehdittiin viettää kolme vuotta maaseudulla tuolla itärajan kupeessa, mutta työt -tai halu kehittyä uralla- toi tänne kaupunkiin. Aikamoisen rohkeita oltiin, kun uskallettiin lähteä, ja ollaan siitä kyllä itseämme taputeltu monta kertaa olkapäälle -hyvä päätös.

Joulukuussa 2012 mieheni selaili mol.fi sivustoja, minulla kun oli työpesti loppumassa ja jatkuvastihan sieltä uusia töitä etsin. Hän sitten bongasi koulunjohtajan paikan entisestä synnyinkunnastaan, koulusta, jossa hänen sisaruksensa olivat koulutaipaleensa aloittaneet. Eikä siinä kauaa mennyt, kun ensimmäistä kertaa ajoimme tänne Hyvinkäälle tutustumaan kaupunkiin ja tietenkin työhaastatteluun. Siinä piti sitten aika nopeasti isoja päätöksiä tehdä, suurimpana huolena omakotitalon kohtalo.

 

Entinen talo ja pihapiiriä.

Täältä Hyvinkäältä meidän piti ottaa ensimmäinen asunto mikä vastaan tuli, vuodenvaihteessa oli todella heikosti vuokra-asuntoja tarjolla, niinpä 160m2 omakotitalomme vaihtui 57m2 kaksioon, joka on kolmannessa kerroksessa eikä hissiä. Aika suuri osa tavaroista lähti siis myyntiin, lahjoitukseen ja kaatopaikalle :( Meillä oli mm. 4 sohvaa, joista vaan yksi mahtuu (barely) nykyiseen asuntoomme. Onneksi siskoni, joka asuu aivan mielettömässä 1800-luvun vanhassa koulussa suostui ottamaan joitakin rakkaita huonekaluja heille säilytykseen, kunnes löydämme isomman asunnon. Nyt olemme tässä kunnes vuoden vuokrasopimus päättyy (enää reilu 3kk!)

 

Siskon talo

 

Tässä on nyt 9 kuukauden aikana tullut paljon pohdittua kaupungissa ja maalla asumisen hyviä ja huonoja puolia ja sitä, mihin sitä loppujenlopuksi haluaa asettua, missä on se oma paikka? Olemme viihtyneet täällä todella hyvin, ja elämänlaatu on parantunut moninkertaisesti. Tietenkin siihen vaikuttaa tämä elämäntaparemottikin, mikä tehtiin samaan aikaan (eikä tähän liittynyt edes mitään uudenvuodenlupausta!) Täällä kaupungissa asumisessa on ihanaa se, että on palveluita ja harrastuksia ja tapahtumia aina, jos itse haluaa osallistua, eikä tule tekemisen puutetta. Lisäksi olen saanut täältä ystäviä ja äitikavereita, mikä on mielettömän tärkeää näin aikuisiällä. Kuitenkin takaraivossa on pienenpieni kaipuu maalle, omaan punaiseen hirsitaloon, jossa on narisevat lautalattiat, hirsiseinät ja kaikki vähän rempallaan. Pihamaalla ehkä vanha navetta tai aitta ja pieni pihapiiri, jossa on turvallista leikkiä ja toteuttaa joka kevät yllättävää kukkapenkki- ja kasvimaakuumetta.