Näitä olen vääntänyt viimeiset 3 ompelukerhomaanantaita.

Osaavan opettajan ohjauksen alla ja ohjeita noudattaen. Toisin kuin ekalla kerralla, kun näitä 30 vuotta vanhoja rattaita aloin Ainolle uusimaan:

Ei ole jälki ihan yhtä kaunista ja mittasuhteet päin helvettiä. Myös ajatus minkäänlaisesta tuesta on ollut hukassa, eli kangas roikkuu ihan itsekseen tikkien varassa. Kyllä näillä silti paljon on menty maalla ja kaupungissa ja hyvinhän tuo kuosi sopi entiselle paikkakunnalle siellä itärajalla. Harmi kun ihan alkuperäisestä kankaasta ei ole kuvaa, mutta se oli mustaharmaa, homeinen ja repaleinen. Myös tämä meni parin vuoden käytössä repaleiseksi etenkin tuosta pohjaosasta, jonka varassa oli kaikki lapsen paino.

Kovat oli toiveet saada viime maanantaina valmiiksi, mutta pari juttua jäi kotiin tehtäväksi: neppareiden ompelu käsin ja tukipalasen ompelu istuinosan alapuolelle, joista tuon tukipalasen ompelua itsekseni ilman opettajan apua epäilin tietenkin näistä kahdesta enemmän. Yllättäen tukipalasen ompelu onnistui erinomaisesti, mutta neppareiden kanssa olikin sitten tuhat ongelmaa, virhettä ja purkamista :( 

Luulin jo saaneeni rattaat valmiiksi, kun lapsi pääsi koeistumaan rattaita neppareiden ompelun jälkeen. Nepparilla kiinni siis tuo etuosan lirpake sekä nuo sivussa olevat rungon yli menevät kankaan osat. Nepparit kuitenkin pamahti auki välittömästi Ainon painosta toiselta puolelta, toisella puolella kestivät pienen testiajelun ajan. Prkl. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin käsin ommella tuo kankaan osa kiinni, jotta tukisi neppareita. We'll see. Jos nepparit pamahtaa huomenna auki ja tikit paukkuu mukana niin mie ITKEN!!! (Kello on nyt 23.26 ja lopetin tän kanssa kiroilun äsken). Oli ihan mukava projekti siihen asti kun ei itse tarvinnut kotona yksin puurtaa ja pähkäillä...

Mutta on ne sievät, eiks ookkin? Ja mittasuhteetkin vähän paremmassa jamassa kuin noissa edellisissä :) Monta hyvää vinkkiä sain taas opettajalta ja näitä tehdessä opin paljon uutta, vaikka tuntuukin että teen kohtuuttoman paljon typeriä, oikeesti TYPERIÄ virheitä, jos joku ei ole koko ajan ohjaamassa ja korjaamassa... :(

Hei, näihinhän ois pitäny laittaa myös tuo Handmade tarra ;)

Ollaan lähdössä huomenna Joensuuhun ja Kolille, ja samalla jäädään Ainon kanssa sinne koko ens viikoksi, koska seuraavana viikonloppuna on siskon pojan 4 vee synttärit. Aikaisemmin esittelinkin paitakavalkadin, jonka ompelin pojalle, ja päätin tehdä vielä parit housut, ettei paidat olisi ihan parittomia.

Tällä kertaa en tehnytkään trikoosta vaan tavallisesta collari kankaasta.

Tässä myös elämäni ensimmäinen aplikointi, jos tämä sitä nyt on?? Aika hauskat nallet :) Toisiin housuihin tuli vain tuollainen valmis Cars kuva, kun en taskuja tai mitään muuta ylimääräistä jaksanut.

Molemmat housut 122cm. Ostin tällaisia kokomerkkilappusia samalla kun tilasin noita Handmade silitysnauhoja. Olisi pitänyt vaan tilata samalla useampaa eri kokomerkkiä, niin ei aina tarvii vain tehdä tuota samaa kokoa ;) No, tilasin mie paria muutakin kokoa, mutta useempikin vaihtoehto voisi olla.

Nämä housut meni suht ongelmitta, mutta tuo vyötärö vähän epäilyttää. Pojat ovat hoikkia ja pitkiä ja mun mielestä nämä housut on tosi leveitä. Kinttujen osaltahan se ei haittaa, onpahan mukavat, mutta tuo vyötärö... Pujottelin kuminauhan molempien housujen vyötäröresorien sisälle, ja siinäkin on sitten omat ongelmansa: miten paljon kuminauhan antaa kiristää, tuleeko tyhmän näköinen, tuleeko liian kireä/löysä ja mikä idea tuolla resorilla sitten enää on? Plaah. No, selvinnee ensi viikolla. Mutta hei, olen oppinut omasta mielestä kuitekin hyvin/siististi nyt laittamaan nuo resorit, siis lahkeensuihin, kaulukseen ja myös vyötärölle.  

EDIT: Hah! Ongelmitta vai? Muistin just, että miehän ompelin näistä housuista (kiireessä ja väsymyksessä -nälkäisenäkin?) ykslahkeiset alunperin ja eikun purkamaan saumurisaumaa, että ongelmittapa hyvinkin ;) Siis ykslahkeiset, voitteko kuvitella?!