Sain mieheltä sukset joululahjaks. Olin niistä tosi iloinen. Sitten kävin ekaa kertaa hiihtämässä. Suunnittelin tällaisen myynti-ilmoituksen Tori.fi:n: "kerran käyty kokeilemassa, eikä edelleenkään hiihto ole se mun juttu". 

No, oikeesti annan tälle uudelle harrastukselle vielä toisen mahdollisuuden. Tultiin Kolille lauantaina heti miehen viimeisen työpäivän loputtua ja sunnuntaina piti heti päästä ladulle. Olikin ihan hyvä, että mentiin heti, koska koko tämän viikon on satanut vettä :( eikä kohta ole varmaan ollenkaan lunta. Sunnuntainakin oli plussan puolella kelit, ja ladut oli ihan järkyttävää mössöä. Lisäks oltiin aamun ekat hiihtäjät, eli sen jälkeen kun miehen selkä hävisi ekan mutkan taakse sain yksin tarpoa umpihangessa. Suksissa oli pelkkää luistoa, joten pertsasta ei tullut mitään, mutta luistellakaan ei jaksanut kuin ekan kilometrin.

Lisäksi olin siinä luulossa, että ensilumenlatu on lenkki (n.7km) ja olin n. tunnin tarpomisen jälkeen varma, että kohta on pakko olla perillä, mies soittaa ja sanoo, että käänny takasin, tämä ei ole lenkki. Prkl. Ei kun takasin, mutta onneksi siinä vaiheessa jokunen muukin epätoivon valtaama oli ladulla, eikä tarvinnut ihan ummessa mennä. Alamäetkin sai lykkiä vauhtia, oli niin tiukkaa, vaikka suksissa olikin pelkkää luistoa. Huh!

Nyt kun on tuosta hiihtämisen tuskasta päästy vähäksi aikaa, ja onneksi nuo lumetkin tuntuu sulavan pois, niin täällä on kovasti joulua valmisteltu. Äitiä on pyritty parhaamme mukaan auttamaan jouluvalmisteluissa, joita tehdään siis meidän pesueen lisäksi mökkeihin tuleville asiakkaille. Joulupaistin kanssa ollaan oltu varpaillaan pari päivää, että saadaanko asiakkaille saakka ilman katastrofeja, nyt kun on aika liukastakin ollut, puhumattakaan paistamiseen liittyvistä seikoista. Saatiin paistit ja rosollit mökkiin saakka ja melkein jo huokaistiin helpotuksesta. Jääkaapista kuului räsähdys, ja ilmeisesti vielä lämmin kattila pamautti jääkaapin lasihyllyn alta rikki. Thank god se ei kuitenkaan kaatunut eikä mitään sen pahempaa sattunut kuin että tuo hylly meni säpäleiksi...

Ennen kuin lähdettiin Hyvinkäältä Kolille ehdittiin jo pari päivää muuttaa. Onneksi saatiin miehen veli Valkeakoskelta auttamaan, itse kun en kovin uskalla noita raskaimpia nyt nostella.

Että tällainen joulusisustus meillä! Mutta uusi asunto onkin oikein ihana, ja saadaan siitä varmasti kiva koti meidän perheelle <3 Ihanaa, että Ainollakin on nyt oma huone. Ja meillä. Aion ottaa tiukan linjan, että äidin ja isin huone on tästä lähtien vain aikuisille!

Matka Kolillekin sujui yllättävän hyvin, vaikka äiti meinasi välillä kiukutella. Tiet oli vielä sulat, ja vasta Joensuun kohdilla alkoi olla enemmän lunta.

Tässä vielä kuva perhepäivähoitajan luota, jossa kahviteltiin viimeisen päivän kunniaksi. Ainohan jää nyt kotihoitoon, kun jään työttömäksi kuun lopussa. Eikä meillä uskota subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Aivan ihania kuvia otin koko päivähoitoporukasta, mutta en viitsi niitä nyt tänne laittaa.