Tervetuloa sinne!

Jääkatedraalia pääsee katsomaan ihan sisältä asti pääsymaksulla, jonka lunastettua pääsee kiertämään myös Kivikeskuksen näyttelyt.

Kuvattuna ylös torniin.

Sahanpuruseinät.

Pihalla pääsi laskemaan mäkeä!

Hienoa, että tällainen on saatu Pohjois-Karjalaan, toivottavasti perinne jatkuu niin saadaan näkyvyyttä ja sitä kautta matkailijoita alueelle :)

Joulutauko siis paikallaan ja treeniohjelman uudistaminen :)

Treinerin Jaanan kanssa uudistettiin ohjelmaa ja nyt ollaan tavoitteeksi asetettu, tättädädää, kokonainen maraton! :O Olen kyllä aika innostunut, vaikka olenkin kivenkovaan vannonut kerran jos toisenkin, ettei kokonaisen juoksemisessa ole mitään ideaa. Siinähän saa vain paikat kipeäksi, rakkoja ja kaikkee hei..

Vielä en ole uskaltanut valita mille maratonille osallistun, vaikka se olisikin tärkeää nyt pikaisesti päättää, että osataan aikatauluttaa niin treeniohjelma kuin oma elämäkin :) Haluan nyt vielä muutaman viikon kuitenkin fiilistellä, että miltä tuo kauan tauolla ollut juokseminen alkaa tuntua. Huomasin tuossa nimittäin juurikin lenkin aikana ajattelevani, että edellisestä 5-10km juoksulenkistä alkaa pian olla vuosi! Lopetin juoksemisen joskus helmi-maaliskuussa kun raskaus oli viidennellä kuulla eikä juokseminen tuntunut enää lainkaan hyvältä. Sen jälkeen on kävelty, kävelty ja loputtomasti kävelty...

Vaikka lisämotivaatiota ei tähän hätään olisi tarvittukaan, niin ostin itselleni nämä ^ Icebugit, joissa on siis nastapohjat. Innostuin näistä, kun äiti oli ostanut täsmälleen samat itselleen ja kokeilin niitä joulunpyhinä ja istuivat kuin nakutettu myös minun jalkaan. Olihan ne kalliit, mutta järkeilin näin, että jos estävät yhdenkin kohtalokkaan kaatumisen -kaatumisen, joka mahdollisesti aiheuttaisi monen kk juoksutauon ja maratonhaaveiden romuttumisen- niin ovat maksaneet itsensä takaisin. Eiks jeah?

Ja vaikka motivaatiota tällä hetkellä on yllin kyllin, niin silti ekan viikon treenit eivät menneet ihan nappiin kaikilta osin :(

Maanantaina piti tehdä pidempi lenkki, mutta parin liikkuvan tekijän takia luovutin tuossa 40min kohdalla. Kun ei jaksa istua. Istua! Minä työnnän tuolla selkä hiessä tuplarattaita, joissa on melkein 25kg painoa, eikä joku (!!!) jaksa ISTUA. Anna mun kaikki.

Tiistaina oli tarkoitus tehdä pitkä lenkki ulkoilmassa uusilla Icebugeilla, mutta koska pakkasmittari näytti -27 niin vaihdoin pitkän salitreeniin ja 30min juoksuun matolla. Matolla juoksu ei ole mulle yhtään niin mieleistä kuin luonnossa, ja matkaakin kertyy aina huomattavasti vähemmän...

Torstaina oli tarkotus harjoittaa aeroobista spinningissä, mutta en päässyt tunnille koska toinen lapsista oli kipeä, eikä lasta tietenkään voi viedä jumpan lapsiparkkiin kipeänä. (Huom. ei se lapsista, joka valitti maanantaina). Piti siis odottaa miehen kotiutumista ja mennä illalla pumppiin. Hyvä treeni sekin, ei sillä!

Lauantaina sitten ensimmäinen "kunnon" lenkki ja uudet Ötökät testiin. Hyvin oli pitoa ja alamäetkin sai juosta rennosti ilman pelkoa kaatumisesta :) Hidashan tuo miun vauhti vielä on, mutta hei, eka treeniviikko! Lunta oli ihan törkeesti, joten selitetään sillä vaikka hidasta vauhtia ;)

Ja sunnuntaina eli tänään lähdin heti aamusta innokkaana lenkille, enkä siinä tohinassa edes vilkaissut pakkasasteita. Muutaman metrin jälkeen tajusin, että aika kylmä taitaa olla. Ja ehkä vähän liian vähän vaatetta päällä. Tuommonen kahdeksan kilometriä kuitenkin tuntiin, että hyvin pelitti keuhkot -20 asteen pakkasesta huolimatta, hrr. Olin kyllä aikamoisessa syväjäässä loppupäivän, reidet ja maha (?) tulipunaisena.

Tästä on enihau hyvä jatkaa ja toivottavasti noille tyhjille sarakkeille tulee paljon tekstiä ja kilometrejä tulevien viikkojen aikana! Jännää! :)

Joulukoristeiden esille kaivamisessa on jotain ihanaa. Löytyy kauniita tavaroita, joiden olemassaoloa ei ole muistanut <3

Meillä on kyntteliköt joka ikkunassa ja pikku tonttuja on ilmestynyt ikkunalaudoille ja hyllyjen päälle tarkkailemaan.

Sekä verhoihin.

Pakettejakin on alkanut ilmaantua nurkkiin!

Paketteja ovat tontut tuoneet myös parvekkeelle! Jossa jouluisen punaisena koreilee myös uusi suksienvoiteluteline...

Kävimme kerhon valokuvauksessa. Puin lapset joulunpunaiseen tarkoituksena saada joulukorttikuvat niistä. Tosi huonoja kuvia tuli, ja päätin sitten ottaa uudet kuvat itse. Jostain syystä meille kuitenkin tuli postissa sitten yksi noista valokuvaajan kuvista, vaikka mielestäni en niitä tilannut? Ja lisäks se ei tullut digimuodossa ollenkaan, vaan kuvana. Nojaa, tässä siis se (Ainolla on tällainen "poseeraushymy" ollut jo jonkin aikaa..):

Ja vaikka nyt itse sanonkin, niin näistä omista kuvista tuli parempia. Toki aikaakin oli vähän enemmän.

Ihanaa joulun odotusta! <3

No ekanakin pitää miettiä miten tekee sukkien käänteet?

Miten aikoo ne ripustaa?

Mihin aikoo ne ripustaa?

Miten numeroi?

Jos ottaa kaavan tavallisesta sukasta, olisi suuaukosta kannattanut tehdä vähän isompi, että edes se pieni käsi mahtuisi poimimaan, mitä ikinä siellä sukassa sisällä onkaan!

Tietty kaikki koristeompeleet ja päälitikkaukset vie tuhottomasti aikaa myös. Mutta valmista tuli, ja hieno on! Tämä meni Ainon serkuille. Pitää vielä muistuttaa heitä, että tätä voi useampanakin jouluna käyttää, eikä ole kertakäyttökamaa ;)

Keksin ihan loistavan idean ostaa Legopakkaus ja täyttää sukat niin että niistä pikkuhiljaa rakentuu jäteauto ja ambulanssi. Että ekasta sukasta tulee sen auton renkaat ja sitten ruvetaan kasaamaan siihen sitä. Nojoo, en sitten tosiaan tajunnut, että noiden sukkien varsista tuli niin kapeat, ettei sieltä mikään iso lego mahdu! :( Noh, piti vähän soveltaa ja antaa ne isoimmat osat käteen ja loput pienemmät legot löytyy sukista...

Ajattelin sitten väsätä vielä toisenkin, kun olin Tiimarin loppuunmyyjäisistä hamstrannut tällaisia pieniä pinkkejä laatikoita.

Siitä tuli ihan kiva, ja laatikoita oli juuri 24. Pötkylää pitää pyöritellä ympäri, jotta joka suuntaan aukeavat laatikot saa avattua :)

Ehkä vähän kalteva? Ja rasiat on täytetty pikkueläimillä, trolleilla ja sorminukeilla :)

Sitten vielä kolmas, myöskin Tiimarin loppuunmyynnistä löydetyistä tyhjistä tulitikkurasioista. (Ovh oli muuten järkyttävät 3.50e/12 rasiaa, siis tyhjistä valkoisista tulitikkurasioista...) Tiimarissa oli sellaset loppuunmyyjäiset, että sai muovikassiin ottaa niin paljon kun siihen vain mahtui 10 eurolla. Sen jäljiltä meillä on ihan järkyttävä määrä kaikkea tilpehööriä, on kimalletta, paperia, nipsua ja vaikka mitä!

Päällystettiin ja numeroitiin, juuttinarulla ja pikku pyykkipojilla roikkumaan.

Ongelmaksi tässä muodostui tila. Tulitikkurasiaan ei oikeesti mahdu MITÄÄN sisälle! Ei edes tuikkukynttilä >:(

Onneksi sain (kerrankin) mahti-idean, jolla täytin rasiat. Siitä ehkä myöhemmin, kunhan sisko on saanut tämän ja ehtinyt edes muutaman luukun avata. Tämä meni siis siskolle, eli oli vaikeaa keksiä mitä aikuisten juttua rasioihin voi laittaa. Lapsillehan olisi voinut laittaa vaikka pikkulegoja.

Hou hou! Kalentereita tuli tehtyä siis kolme, ja siinä tohinassa ihan unohdin omat lapseni, joten ihan perus Angry Birds suklaakalenterilla mennään ;)

Esittelinköhän tätä jo aikaisemmin? Tein SK:n ohjeella tällaisen makuupussin turvakaukaloon, tai siis niin sanottiin ohjeessa, mutta eihän tämä turvakaukaloon sovikaan, kun ei turvavyöt sovi olkapäiden yli ilman että koko lapsi menee lyttyyn :( Alhaalta turvavyö kyllä mahtuisi hyvin. Voisi tietty tehdä tähän vielä reiät olkapäiden kohdalle, mutta kun poika on oikeestaan jo kasvanut koko pussista ulos :( Tein tämän siis joskus kuukausi (?) sitten.

Päätin tuhota kangasvarastoja ihan kunnolla, mm. tämä entinen aamutakkini pääsi uusiokäyttöön Ainon yöpaitana. (Ainolla jostain syystä melkein kaikissa poseerauskuvissa nykyään tällainen ilme...?)

Tästä kankaasta oli enää jämät jäljellä, joten tein tuollaisen superpitkän resorin, ja tästä tulikin aika kiva! Vähän tuollainen mekkomainen :) Hihat vielä tässä kuvassa keskeneräiset.

Olin säästellyt tällaista Yhteisvastuupaitaa, joka on minulle käynyt pieneksi, että ompelen siitä vielä tytölle jotain. Etupuolella lukee tuo Arkienkeli ja takapuolella on siivet <3 joista tyttö erityisesti innoissaan :) Hihoja en jaksanut tehdä, vedin vaan saumurilla ympäri, yökkärikäyttöön kun tulee.

Tällaisia settejä tuli siis ommeltua, koot muistaakseni 80, 92 ja 98 kaavoilla.

Mekko koossa 98cm mutta tästä tuli ihan tooosi reilu.

Entinen tunikani, jossa oli niin ihana kangas että pakko oli yrittää kierrättää. Tällainen pitkä hamonen Ainolle, joka onkin rakastunut tähän ihan tosissaan. (Jätin nuo napit sittenkin pois..)

Jämistä Vilholle koossa 62cm. (Ovat kyllä tosi reiluja vielä, vaikka juurikin tuo koko käytössä).

Resorikin alkoi tässä vaiheessa jo loppua ;)

Ainolle sammarit vanhoista sammareista. Ihan tuskainen projekti, never again. Kyllä valmiista kankaasta on niin helppo ommella! Eikä ole ollut kertaakaan päällä...

Ja sitten hurautin vielä Ainolle haalarin. Onneks sentään tykkää näistä, vaikka taskut ja huppu puuttuu. Olen jättänyt ne pois kun tein tällä samalla kaavalla Ainon serkkupojalle haalarit, enkä niitä nytkään alkanut pähkäilemään. Mutta nehän olis tietty aika tärkeet. Taskut aarteille ja huppu bad hair day:tä varten.

Lisäks tajusin vasta jälkikäteen että eihän mun ois tuota kangasta tarvinnu tuosta keskeltä poikkasta, kun siinä kaavassa tuohon kohtaan tulee joku vaakakaitale. No, enpä muistanu..

Koko on 116 joten tämä tosi reilu meidän 98cm vaatteita käyttävälle pätkälle. Mutta tykkää! Wohoo!

Olen muuten itsellenikin ommellut jump suitin ja se onkin ollut muutaman viime viikon lemppari asu, päivinä kun ei tarvii kotoa poistua ;)

Kaulus tuli vähän huonosti. Varmaan kannattaisi opetella se hupun tekeminen, niin ei tarviis tätä murheenkryyniä aina surra.

Tässä se serkkupojalle jo aikaisemmin ompelemani autohaalari samasta kaavasta. Ja tässä olen siis tajunnut olla leikkaamatta tuota kangasta keskeltä turhaan ;)

Suurin osa vaatteista meni ystäväni lapsille, kiitoksena hänen vauvanvaatelahjoituksista Vilholle <3

Ottaen huomioon, että mulla on 3kk ikäinen vauva (ja 4v) oon aika ylpeä itsestäni. Että olen saanut näin paljon aikaiseksi siis. Kauanko tähän meni aikaa? No, useita viikkoja, mutta ehdinkin tehdä vain 1-2 kertaa viikossa noin pari tuntia kerrallaan.. Sisältäen muutamia imetystaukoja, kiukkuilutaukoja, "äiti mulla on nälkä" -taukoja, jne. Tavaksi alkaa muodostua, että yhtenä päivänä piirrän kaavat, toisena leikkaan, kolmantena ompelen ja viimeisenä teen resorit, päärmeet ja muut huolittelut.

Seuraavaksi haluan jo päästä tekemään itselleni ja siskolle tunikaa sillä kuuluisalla Onion 2035 kaavalla! Yhden jo tein ja vein sovitukseen siskolle ja sille tielle jäi, eikä yhtään kuvaa :/

Olen ostanut paljon puhutun ONION 2035 kaavan, ja ommellut siitä isosiskolle tunikan, josta en harmikseni muistanut ottaa yhtään kuvaa :( Tuli nimittäin aika kiva! Pitää tehdä samaisella vielä itselle mekko ja ehkä toinenkin, ja ehkä kolmas imetysmahdollisuudella :)

Tämä suoraan päältä vedetty, käytössä jo nuhjaantunut, mutta niin mukava perustunika pussittavalla helmalla. Hintaa tälle tuli n. 8 euroa, siis kankaille.

Kettutrikoosta imetyspaita. Paaaaljon muokattavaa tehtävä seuraavaan versioon, mutta tämä olikin koeversio. Toimii kuitenkin käytössä liian ahdistavaa kaula-aukkoa lukuunottamatta. Harmittaa, kun kerrankin sain kaula-aukon siististi, ja sitten se jäi liian kapeaksi. Olin itseasiassa jo piirtänyt tuohon kynällä uuden kaula-aukon, kun keskeneräistä paitaa kokeillessani tajusin kaula-aukon liian pieneksi, mutta sitten tuli parin päivän tauko ompeluun ja jatkoin "siitä mihin jäin" eli resori vaan pääntielle, enkä muistanut siinä välissä leikata isommaksi, däääm! Pitää vielä korjata, kun joskus inspistä..

Kangashamstereista aivan ihanaa pupujoustista muistaakseni 12 euron palan ostin.

Tein tytölle paidan, joka melkein tunikasta menee, on niin pitkä.

Ei tykkää. Vihaa.

Koskaan ei ole ollut päällä :(

Mitä teen tälle? Laitan seinälle koristeeksi? On niin ihana kangas :'(

Päätin, etten ompele enää tytölle. Olkoot ilman, kun ei kelpaa.

Sitten ompelin kaverin lapsille ja Vilholle. Rupesi tyttö jo kysymään, mitä teen hänelle. Sanoin etten tee mitään, ennen kuin on pupupaita päällä.

Ei laittanut :( Mutta valitsi kangaspinosta kankaan, joka häntä miellytti.

Tein pääntien 3 kertaa. Prkl. Vielä pitää kerran tehdä, vaikka tämä käytössä jo, takaata on huonosti, repsottaa.

Ehkä joku jo huomasi nämä ihanuudet taustalta:

Kastejuhlassa sain kummitädiltäni nämä <3

Hänen äidin tekemät. Siis itse virkkaamat ja kirjomat lakanat! Siis omfg, sanonpahan vaan.

Nää on mun kalleimmat aarteet. 

Miestä jo vannotin, ettei vaihda enää vaippaa sängyllä, ettei tule vaurioita, näitä vaalitaan nyt henkemme kaupalla, nää on ihanat!! Miettikää mikä työ!! Montako silmukkaa!! Ei kyllä monella kärsivällisyys riittäisi! Ja nuo lakanat siis koko pituudelta KIRJOTTU ja niissä nimikirjaimet TJ kaikissa. Omfg.

Mie tein tämmösen (siis pelkkä nimi, äiti virkannut liinan):

ja hermothan siinä meni jo tuossakin, muahhahahaha! Mitähän ois Toini-täti tuumannut? :)

Vihdoin koitti kauan odotettu kastepäivä ja saatiin pojalle nimi. Päätettiin pitää juhlat seurakuntasalissa ja sinne olikin yllättäen yli kuukauden jono. Olipahan aikaa miettiä nimeä ihan ajan kanssa! 

Onneksi olin tajunnut ulkoistaa tarjoilut ammattilaisille, tässä välissä oli nimittäin miehen syntymäpäivä jota varten yritin tehdä kakkua... Hyvä muistutus siitä, ettei kannata yrittää päteä alueella, jota ei yhtään osaa!

Karjalanpiirakat teki äiti, lusikkaleivät, keksit ja pullat Elli ja kakut, suolainen piirakka ja croissantit Cafeteria Mummolasta. Oli nimittäin hyvvee!! Itse tein makaronisalaattia ja Ainon käsialaa on lihapulla- ja viinirypäle-juustotikut :)

Pojan nimeksi tuli siis pitkän ja hartaan pohdiskelun päätteeksi Vilho Eljas <3

Kastemekkona miehen suvun puolelta perintömekko, jossa on kastettu mies ja hänen kaksi siskoa, Aino ja Ainon serkku Saimi ja nyt Vilho :)

Nimestä vielä sen verran, että täpärästi meni ohi vaihtoehdosta:

Max Maurinpoika

Illalla kotona vielä fiilisteltiin lahjoja, mm. tämä aivan uniikki body, josta poika taitaa tosissaan tykätä :)

Lisäksi lahjuksina syöttötuoli (jonka isosisko toistaiseksi ominut)

joka muuntuu hepaksi!

Taulu, johon painettiin Vilhon käden- ja jalanjälki.

Leluja (joka myös lähes omittu isosiskon toimesta..)

Ihania vaatteita

ja ihana valokuvakehys <3

Päätettiin leipoa kakku.

Merirosvokakku.

Koska Aino halusi.

Mut tuohan on ihan helppo! Suklaata vaan päälle ja vähän karkkia. Kyl tää hoituu :)

Pohjat onnistui hienosti, mutta tässä vaiheessa kieltämättä heräs pieni epäilys, että tuleekohan kakusta vähän kuivaa? Ohjeessa nimenomaan mainittiin, ettei kakkua tarvii kostuttaa. 

Kostutin kuitenkin, mustikkamehulla. Kun ei muutakaan ollut.

Ja väliin laitoin kermavaahtoa, vaikkei sitäkään olisi saanut tehdä.

Silti se oli ihan sika kuivaa.

Mutta hieno! ;)

Vähän maisteltiin, ja loput sai...

meidän ankkalammen ankat. 

Ne sai sitä aika paljon.

Toivottavasti ne ei kuole.

Lisäksi me käydään tuossa Fressillä monta kertaa viikossa. Siellä on lapsiparkki, joten aika hyvin pääsen treenaamaan, kun vaan omasta laiskuudesta pääsee yli. On se kyllä aikamoista hulabaloota, kun me tuonne aamusta lähdetään, aina on kiire (hoitoaika pitää varata, ja siellä pitää olla just, tai aika menee muille) ja hirvee määrä kamaa mukana eväitä myöten. Treeniaikaa on sellanen 45min jos haluaa ehtiä suihkuun vielä ennen lasten lunastamista. Infrapunasauna ja kaikkea muuta luxustakin tuolta löytyy, mutta niistä ehtii nauttimaan vaan, kun menen salille ilman lapsia. 

Ryhmäjumppiakin olen innostunut kokeilemaan -ehkä, koska ainainen painojen kanssa riehuminen kyllästyttää..- kahvakuulaa ja HIITtiä :)

Juoksutreenit on toistaiseksi tauolla, koska jalat oireilee niin pahasti, enkä oikein tiedä mitä asian eteen nyt tekisi. Varmaan se vaatisi fysioterapiaa, vähintään urheiluhierontaa, johon en nyt ole saanut aikaiseksi varattua aikaa.. Pitäisi tietää joku hyvä hieroja, ettei tarvitse käydä monta huonoa ensin läpi.

Serkut ovat vierailleet meillä myös, nyt kun asutaan lähekkäin :)

Meillä on tehty parvekeremonttia tässä koko sen ajan kun ollaan asuttu. Nyt kun se vihdoin meidän parvekkeen osalta valmistui, olen nauttinut vauvan "ulkona" nukuttamisesta. Kyllä nukkuu nimittäin paremmin ja pidempään! Harmi kun remppa ei vaan ole vielä kokonaan valmis, joten vauva heräilee noihin järkyttäviin porausääniin, kun yläkerran parvekkeita vielä laitetaan :(

Uskalsin kuitenkin jo pestä ikkunat, jotka on ollu ihan järkyttävän likaiset juurikin tuon puoli vuotta kestäneen remontin vuoksi.. Hyvä kun on läpi nähnyt!

Aika rankkaa hommaa, kun on kolminkertaiset lasit, eli 6 lasipintaa per ikkuna plus tuo pieni sivuikkuna. Ja ikkunoita meillä on kuusi!! Huh.

Olen myös vähän ommellut, tai itseasiassa aika paljonkin, mutta kuvaukset on jääny vähän vähemmälle. Ei vaan jaksa tai ehdi, kun aina on joku (vauva) jotain (tissiä) vailla ;)

Kirppiksellä on tietty ehditty käydä, ja vaikka olen yrittänyt pitää kukkaronnyörit tiukalla ja päästä tästä materialismista, niin jotain aina kuitenkin. Kuten tämä aivan fantsu lamppu, josta ei näköjään saa oikeanlaista kuvaa napsattua.